Nisse oli kuollut ja jätti Rosen yksin pitämään huolta Afrotidesta ja vielä syntymättömästä lapsesta. Käytännössä perhe oli elänyt Nissen rahoilla, sillä eihän Rose ollut minnekään töihin ehtinyt, kun aika meni siunatussa tilassa ja lasta hoitaessa. Rose oli yksin.


Pieniä onnenhetkiä tulvi hänen elämäänsä Afrotiden kasvaessa taaperoksi.


Tyttö oli perinyt äitinsä hiukset, mutta isänsä pyöreät posket ja ruskeat silmät. Tyttö ei ollut kaunis, pikemminkin sievä, kuin nukke.


Mutta perheen elättäminen yksin oli hankalaa, etenkin jos oli raskaana. Rose joutui käyttämään lähes kaiken aikansa itsensä hoitamiseen, koettaen pitää pienen taaperon samalla ruuassa ja puhtaissa vaipoissa. Siinä vaiheesaa koti oli se, joka sai olla hieman sotkuinen.


Koska Rose vietti kaiket aikansa kotonaan, hän ei kehdannut edes pukeutua, kulki vain jumpperissaan kaiket päivät. Niin myös sinä päivänä, kun hänen oli taas aika synnyttää. Ruokakin jäi syömättä pöydälle, vaikka Rose oli jo lähes nälkäkuoleman partaalla? Miten tässä 
nyt tulisi käymään?


Hyvinhän siinä kävi, sillä pian maailmaan saapui pieni tyttö, Venus.


Tyttö oli lähes samannäköinen kuin siskonsa pienenä. Samanlaiset silmät ja kulmat. Väsymyksestä huolimatta Rose oli onnellinen, sillä hänellä oli kaksi kaunista tytärtä.

Mutta päivät kuluivat eikä Rose tahtonut jaksaa pitää enää edes silmiään auki. Väsyneenä hän raahautui rahavarannoilleen ja teki pieniä laskemia. Kyllä, hän voisi palkata lastenvahdin, edes pieneksi hetkeksi.


Ja lastenhoitaja, Pirkko, saapui. Heti ensitöikseen hän otti Venuksen, pesi ja syötti tämän, vaikka kiukkuinen isosisko vaatimalla vaati itselleen lisähuomiota, sillä olihan tämä jälleen tehnyt tarpeensa vaippaan.


Kun lapset oli hoidettu ja laitettu vuoteeseen, Pirkko laittoi Rosen taloutta parempaan kuosiin sillä aikaa 
kun Rose ja tytöt nukkuivat. Lastenhoitajan palkkaaminen oli kannattanut.


Viimein Rosella oli voimia opettaa Afroditelle kävelyn alkeet. Tyttö olisi mieluummin kaimaillut ja keikutellut somaa päätään, mutta ei auttanut. Kävelemään piti oppia.


"Minä lupaan kulta pitää sinusta ja pikkusiskosta hyvää huolta. Me pärjäämme kolmestaan, eikös?" Rose höpötteli tytölle.
"Eeegee", Afrodite vastasi, joka ilmeisesti tarkoitti "Ei, äiti, etsi mies!"


Mutta päivät nousivat ja laskivat ja pian oli Afrotiden syntymäpäivät. Viimein tyttö pääsisi pois vaipoistaan, vaikkei ollut koskaan potalle oppinutkaan. 
"Katso äiti, minusta tulee isona mannekiini!"
(Ei ehkä noilla poskilla, muttei kerrota sitä tytölle)


Kun Afrodite oli aloittanut koulutiensä ja Venus vain nukkui, alkoi Rosea kalvaa yksinäisyys. Hän oli vielä nuori, nainen parhaassa iässä ja tässä hän nyt oli, kahden lapsen leskiäiti. Minä haluan .. ei, minä tarvitsen itselleni miehen, miehen, joka rakastaa minua.

Mutta ei muuta kuin puhelin käteen ja pirauttelemaan läpi vapaita, komeita sinkkumiehiä. Ja niitähän löytyi, peräti YKSI kappale. Petri. Rose jaaritteli ja maanitteli ja neljännen puhelun jälkeen mies lupasi piipahtaa. Rope kihisi innosta.


Olenko nähnyt tuon miehen jossain aiemmin? Ei, et ole, mutta eikös hän näytä melkein samalta kuin Nisse vainaa. Rose, sinun miesmaussasi on jotain viallista.


Noh, tästä seikasta huolimatta Rose laittoi kaikki oppinsa kikat käyttöön ja pian mies kiemurteli kuin olisi pahemmassakin horkassa. Tätä yksinhuoltajaäitiä ei ilmeisesti voi vastustaa sitten mitenkään.


Mutta kuten arvata saattoi, pian mies oli koukussa ja valmis kantamaan hynttyyt yhteen Rosen kanssa. Petri on ammatiltaan toimitusjohtaja ja hän on romanttiikkatavoitteinen (Voi Rose, etkö muista, miten kävi Nissen kanssa?). Rahaa mies toi mukanaan 15 000.


Yhteenmuuttamisen kunniaksi vaihdettiin hellä suutelo.


Ja mitä kummaa? Petri kosii Rosea, vaikka tietää, ettei tämä järjestely sovi hänelle. Onko hän kuullut jostain, että Rose ei suostu suutelua pidemmälle ilman sormusta. Petri, olet oikea toiminnan mies.


"Mutta kulta, mitä tässä enää odottamaan! Mennään naimisiin saman tien!" Rose hihkaisi. Koska hän oli jo kerran saanut kauniit häät, ei hän enää tahtonut ryhtyä moiseen urakointiin. Vaatteet 
ylle vain ja alttarille. Petri ei vastannut kielteisesti eikä myönteisesti, toimi vain kun Rose käski. Ja siinä sitä sitten mentiin.
"Näin minä otan sinut miehekseni, Petri .."


"Ja minä sinut vaimokseni, Rose!"


Voitte suudella puolisoa.


Mutta kuten jokaisella hääjuhlalle on ominaista, myös Rose ja Petri Dawsonin häissä nautittiin hienostunut ateria yhdessä perheen tyttären Afroditen kanssa. Afrodite ei ollut kovin innoissaan uudesta isäpapastaan, vaan pukeutui kapinallisesti ainoastaan 
yöasuusan. Nännäänää sinulle tyhmä setä.


Hääjuhlien tohkeissa melkein unohdettiin, että myös Venus täytti vuosia. Petrin mentyä töihin ja Rosen mentyä voipuneena nukkumaan, Venus huomautti äidilleen, että on hänen syntymäpäivänsä. Roselle tuli niin kiire, ettei hän muistanut, että voisi myös pukeutua. Tyttö oli aivan kuin siskonsa.


Pian elämä asettui uomiinsa. Afrodite kävi koulua ja eräänä päivänä hän toi mukanaan ystävänsä Eleonooran. (Pitikö tuon nimen muistuttaa Rosea jostain?)
"Minä haluan leikkiä sellaista hauskaa peliä. Sinä olet paha Petri rosvo ja minä olen hyvä Nisse poliisi!" Afrodite rallatti innostuneesti, vaikka roskia vienyt Petri oli kuulolla.


Tyttöjä Petrin paikallaolo vain nauratti. Kuulkoon vain, sellainen tyhmeliini.


"Nyt me niinkuin johdataan toisiamme ja sinä sitten niinkuin pakenet ja ammut minua! Näin,aaarrghh! Sitten minä kuolen ja muutun kummitukseksi, niin kuin isä!"
"Ei sinun isäsi ole kummitus!" Eleonoora intti.
"Ei, mutta minä kuolin silti!"


(Älkääs olko niin varmoja tytöt!)


"Noh, ihan sama. Mutta nyt minä tahdon olla hyvä Nisse ja sinä paha Petri!"


"Onneksi sinä olet minun paras kaverini ikinä!"
"Ja sinä minun! Kun sinä olet minun kaveri niin mikään asia ei tunnu inhottavalta."


Petrin tuomilla rahoilla taloa pistettiin taas kuosiin. Enää Rosen ei tarvinnut nukkua keittiössä ja Afrotide sai myös oman huoneen. Huomatkaa Venuksen huoneen kaunis kukkalattia. 


Kutsumaton häävieras Nisse ei tahtonut poistua talosta, olihan se hänen kotinsa. Makuuhuoneeseenkin tämä jotenkin kummasti löysi. Huomatkaa Rosen saavutus: kaksi miestä samassa sängyssä yhtä aikaa.


Nisse-kummitus katsoi kuitenkin parhaakseen kadota, kun Rose saapui huoneeseen. Kuin yhteisestä sopimuksesta hetken muhinoinnin jälkeen Rose ja Petri vilahtivat saman 
peiton alle. Pimpeli pom.


Mutta mitäs siitä taas seurasikaan. Rose oli kuitenkin innoissaan. JES!


"Minä haluan loppuhuipentuman, minäminäminä!"
(Mutta Venus, sinä et osaa puhua! Osaanpas, sinähän kuulet minut!"


No, ihan miten vain, oli Venuksen syntymäpäivä. Hops vain ja katsokaa, millainen tyllerö hänestä kasvoi.
Ei samanlainen kaunokainen kuin äitinsä, mutta sievempi kuin siskonsa. Kenties suvun jatkaja?