"Mikä on nimenne neiti? Neiti?"
Rose käänsi yllättyneenä päätään, mutta vastasi nopeasti empimättä:
"Dawson. Rose Dawson."
Niihin sanoihin päättyivät vanhan, nuoren neidon ensimmäinen elämä Rose de Witt Bukaterina. Hän jätti taakseen kaiken vanhan ja päästyään ulos M/S Carpatialta Rose suunnisti jonnekin, missä häntä ei tunnettaisi. Jonnekin, jossa hän voisi aloittaa uuden elämänsä.

Rose ajautui kuvankauniiseen Veronalaan ja osti tontin Jäätikkökadulta. Liekö tässä enne, sitä ei voinut tietää. Rose oli lähes rahaton mutta pääasia oli, että hänellä oli nyt talo ja ainoa, joka siellä määräsi, oli hän itse. Ulkoisesti kaikki näytti olevan lähes kunnossa, mutta Rosen sisintä riipi myrsky: hän oli jättänyt laivalle ensimmäisen suuren rakkautensa, Jack Dawsonin ja häntä kirpaisi ajatus siitä, että he olivat suunnitelleet elämää yhdessä. Mutta tässä hän nyt seisoi, yksin ja rahattomana, eikä hän hädintuskin osannut mitään, ainoastaan pienimuotoisia keittiötaitoja.

Jack oli ollut maalari ja siitä Rose sai idean. Häntä oli nuorena kehuttu käsistään taitavaksi, joten ei muuta kuin pensselit heilumaan. Monta tuskaista tuntia myöhemmin Rose oli saanut väännettyä maailman kamalimman taulun, jota oli koskaan nähnyt. Hän myi sen ohikulkeneelle kauppamiehelle, joka maksoi siitä neljä kolikkoa. Rose puhisi pettyneenä: oli kai pakko etsiä työtä.

Rose selaili lehteä tuskaisena: hän ei tiennyt, mitä tahtoisi eikä hän tiennyt, missä oli edes hyvä. Hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi sairaala-apulaisen paikkaan ja jo seuraavana päivänä Rose hyppäsi työn ohjaksiin. Päivä meni Rosen osalta loistavasti ja kotiin palattuaan hän sai ensimmäisen ylennyksensä.

Eivätkä hyvät uutiset päättyneet siihen. Harjoitellessaan taas maalausta Rose tapasi uuden naapurinsa, Nikke Kuisman. Mies ei vaikuttanut kovin muotitietoiselta, hän ei ollut koppava kuin Caledon, muttei myöskään niin huiman oloinen kuin Jack. Rosen ollessa aktiivinen Neitsyt, hän alkoi rupatella miehen kanssa. Parin tapaamisen jälkeen ystävyys syveni ...

Ja syveni ...

Lopulta Rose pyysi Nikkeä muuttamaan luokseen. Mies empi hetken, mutta päätti sitten kantaa hynttyynsä yhteen Rosen kanssa. Ehkä takana oli pieni toiveajattelu hempeästä hetkestä yhdessä vällyjen alla, olihan ilta jo pitkällä. Lupaavan alun jälkeen Rose kuitenkin nosti miehelle käden pystyyn ja ensimmäinen yhteinen yö vietettiin siveellisesti vierekkäin. Eihän hienon neidin sentään sopinut ...