Rose oli positiivisesti ajatteleva, järkkymätön ja erehtyväinen eläessään siinä harhaluulossa, ettei hän voisi kohdata kaikkea sitä, mistä äitien kuuluu lapsiaan varoittaa.

Rose kävi töissä, kuten tavallista, eikä huomannut itsessään mitään normaalista poikkeavaa. Tullessaan kuitenkin töistä kotiin, hän tunsi jotain tavainomaisesta poikkeavaa huimausta. Hän kuitenkin laittoi sen väsymykseen piikkiin ja pienten tirsojen jälkeen hän päätti ottaa virkistävän suihkun. Suihkussa hän totesi, että omassa kodissa asuminen oli tuonut mukanaan muutakin kuin katon, nimittäin lihaa hänen luidensa ympärille. Roselle oli aina valitettu siitä, että hän oli se luokan harja, joka ei tulisi koskaan olemaan oikealla tavalla naisellinen.
Siitäs saivat, Rose ajatteli kuivatessaan itseään pyyhkeeseen.

Oli kuitenkin yksi asia, josta Rose huolestui: hän oli saanut jotain ylinmääräistä ennen niin timmin vatsansa päälle. Ihan kuin se olisi jotenkin pyöristynyt, jotenkin epänormaalisti. Nissen keittämän juustopastan tuoksussa Rosen mieleen juontui jotain todella kammottavaa: 
voisiko hän olla siunatussa tilassa?



Mutta eihän tämä voi olla mahdollista!? Rose ajatteli kauhuissaan. Eihän hän nyt voisi ensim ... toisesta kerrastaan saada lasta. Vai voisiko? Maailma oli täynnä ihmeitä ja kauhukseen Rose tajusi, että hän oli erehtynyt ensimmäisen kerran uudessa elämässään.



Rose tunsi suunnatonta vihaa niin itseään, Nisseä kuin tuota perhanen vuotavaa, rämää suihkua kohtaan. Rose otti jakoavaimen sievään käteensä ja alkoi veivata muttereita paikalleen, koettaen purkaa turhaumaansa sitä kohden. Eiväthän asiat kuitenkaan menneet niinkuin niiden piti, vaan kolmannen vesisuihkauksen jälkeen Rose päätti tilata korjaajan ja painua itse nukkumaan. 

***

Raskaus ei ollut niin itsestään selvä, kuin Rose luuli. Vaikka hän vietti kaiket päivät kotona joko nukkuen
tai syöden, hänellä oli aina nälkä ja koko ajan väsymys. 



Nisse alkoi huolestua vaimonsa voinnista löydettyään tämän alusvaatteisillaan keittiöstä, keskeneräiset
murot pöydällä.
Ehkä olisi aihetta piristää vaimoa, Nisse ajatteli ja nosti puhelimen. Hän näppäili pari numeroa ja
supisi hiljaa luuriin, ettei herättäisi liikaa sänkyyn takaisin painuneen Rosen huomiota, pariskunnalla kun ei ollut seiniä missään muualla kuin vessan ympärillä. Ropsen viimen herättyä ja syötyään viimein kunnon aterian, Nisse otti hänen kätensä omiensa väliin ja kuiskasi:
"Me menemme tänään naimisiin."
Rose ei voinut uskoa sitä: tänään. Oliko mies juoninut tämän hänen selkänsä takana? Miksi? Rose olisi tahtonut itse järjestää hääjuhlansa, mutta hänellä ei ollut voimia murista miehelleen takaisin, sillä vieraat
olivat jo ovella. Rose ja Nisse vaihtoivat hääasut ylleen ja Rosen johdattelemana he astuivat vihkikaaren alle.



Rose silitti kauniisti pyöristynyttä vatsakumpuaan valkoisen pukunsa alla, saaden konservatiiviset ja vanhanaikaiset vieraat puhisemaan.
"Varmasti jonkun toisen miehen lapsi, eihän noista ulkomailta tulevista tiedä."
"Ja se kun ilmestyi vielä tänne niin yllättäen .. Netta olisi ollut Nisse paralle niin paljon parempi kuin tuollainen



Rose ei kuitenkaan puheista välittänyt: hän oli saanut viimein rinnalleen miehen, jota hän rakastaa ja jonka kanssa hän aikoisi jakaa koko loppuelämänsä. Pujottaessaan sormuksen Nissen sormeen Rose tiesi, että kerrankin hän oli onnistunut jossakin. 



Nisse tunsi lähinnä narun kiristyvän kaulansa ympärillä.
Tämä on sosiaalinen itsemurha, Nisse ajatteli mielessään. Minä en ole yhden naisen mies, tarvitsen monia naisia. Rose oli kuitenkin täysin tietämätön miehensä ajatuksista ja suudellessaan tätä hän oli varma, että Nisse Dawson (o.s Kurki) tulisi olemaan iäti ja uskollisesti hänen.