Kiitos kovasti Simpsakan väelle, erityisesti Marjuskalle tästä loistavasta ideasta. Teidän ansiostanne inspiraatio kukkii taas!
Otteita Dawsonin perheen valokuva-albumista, esittelijänä Venus Dawson.
Ensimmäinen kuva on esikoistyttärestäni, Orkideasta. Hänen isänsä ja minun mieheni Joonatan, auttaa tyttöä saavuttamaan ensimmäisen virstanpylvään. Noin komeasti tyttö lentää ilmaan, onneksi hän ei tippunut samaa vauhtia maahan, hyvä ihme sentään.
Eikös tytöstä tullu vallan kaunis? Hän on perinyt minun hiukseni ja isänsä tummat, komeat kasvonpiirteet. Oikein sievä tyttö.
Tämä seuraava kuva onkin sitten varsin yllättävä: olemme jälleen saamassa perheenlisäystä. Joonatan toivoo kovasti poikaa, mutta minä tahtoisin toisen tyttären. Onneksi meillä on jo Orkidea, sain äitivainaani toiveen tytöstä jatkamassa sukua täytettyä.
Tässä onkin kuvia jo itse synnytyksestä: mieheni ei joko viitsinyt tulla tai oli töissä, en voi muistaa, mutta tuo huoltomiehen tapainen seisomassa takani tuntui ahdistavalta.
Onneksi tämä synnytys ei ottanut niin kauan kuin Orkidean kanssa. Pian sainkin tuoreen tulokkaan käsivarsilleni.
Sanokaa hei komealla pojallemme Anttoniolle. Poika on aivan kuin ilmetty isänsä.
Dawsonien sukuun tulleilla miehillä on aina ollut hieman heikko kantti, miettikää nyt, monestiko isäpuoleni Petri on jouduttu nostamaan pohjamudista. Joonatanini olisi luullut olevan hieman kovempaa tekoa, mutta minkäs teet, jos menestys ei ota tullakseen.
Hui, toivottavasti tuo pallo ei jää tänne taloon. Joko se lähtee tai Joonatan.
Niin, Petristä puheenollen. Hän tahtoo niin kovasti, että puutarhamme kukoistaa ja katsokaa nyt, mitä kävi. Hän ... hän alkoi viheretää.
Joku nainen voisi pitää tätä miestä perin charmanttina, unohda kuitenkin ensi kerralla pyjama.
Pitäisikö jonkun muistuttaa isäpuolta siitä, että tämä on juuri jäänyt leskeksi ja hänellä on vielä alaikäinen poika huollettavana? Onko edes säädyllistä tapailla taloudenhoitajaansa vain siksi, että tämä on blondi ja nauraa vitseillesi lahnoista.
Joku lapsista onnistui nappamaan salakuvan Petristä nyppimässä kukkaa. Rakastaa vai eikö, siinä vasta pulma?
Ei liene yllätys, kenen rakkaudesta itseään kohtaan Petri on huolissaan. Voin melkein kuulla hänen hyräilevän "Would you love a greenman?".
Viimein velipuoleni pääsi täysi-ikäisyyteen. Paljon onnea, Apollo.
Kasvoipas hänestä raamikas mies. Josko voisin suositella sinulle hieman lenkkeilyä, veli hyvä?
Joonatan on ollut viime aikoina kovin innostunut puutarhanhoidosta. Toivottavasti myös puutarhakerho pitää näkemästään.
Tarkkaan he kiertelivät ja kaartelivat, mutta koska eivät löytäneet mitään valittamisen aihetta, he ottivat meidät ilomielin kerhoon ja antoivat myös toivomuskaivon.
Kuin huomaamatta Petrin ja kodinhoitajan suhde oli ajautunut perheemme kannalta suhteellisen huonoon jamaan: Petri kosi naista ja tämä muuttaa meille. En olekaan enää ainut emäntä talossa. *puhpah* Naimisiin he eivät voi kuitenkaan mennä, ennenkuin Petrin leskenvuosi päättyy.
Lapseni sentään kasvavat ja kaunistuvat koko ajan: tässä on kaunis tyttäremme Orkidea jo lapsen mittaan ehtineenä ...
... kun taas tässä komeilee poikamme Anttonia, taaperona.
Mitähän kummaa tuo mies taas nyt hourii? Aivan kuin hänen päänsä räjähtäisi ...
Mutta voi tavaton: lapsi, vihreä lapsi. Mitä tämä oli olevinaan ja miksi Petri tyrkkäsi lapsen minun käsiini? Lapsi on kyllä kieltämättä vallan suloinen ja Petri päätti ristiä hänet Ruusaksi.
Tässä onkin näiden seuraavien kuvien välille päässyt kertymään jo aikaa.
Tässä synnytän kolmatta lastamme, voi kumpa tuota tuskaa ei tarvitsisi enää kokea.
Tämäkin tulokas oli poika, Jerry nimeltään.
Anttonion oli vuoro kasvaa. Poika on varsinainen viikari, mutta hänen tukkaansa saisi kyllä lyhentää. Tässä kuvassa hän juoksee yhdessä siskonsa kanssa.
Anttonio on kovin lahjakas nuori poika ja siksi tahdommekin hänen pääsevän yksityiskouluun, jossa saa parhainta opetusta. Eihän kylään tullut rehtori voinut muuta kuin ihastella ja ottaa pojan ja samalla myös Orkidean avosylin kouluunsa.
Kaikessa rauhassa pieni Ruusa oli kasvanut ja oli hänen vuoronsa päästä aikuiseen kukoistukseensa: vallan nopeasti nämä kukkaistytöt kasvavat isoiksi.
Nalle jäi orpona maahan, kun sen omistaja kasvoi isoksi.
Ruusa tunsi olonsa täällä aika yksinäiseksi ja siksi hän päätti seurata velipuolensa Apollon mallia ja muutta tämän luokse. Valon puutteesta nuutunut Petri ei nähnyt tyttärensä lähtöä vaan jäi ketarat ojossa makaamaan nurmelle. Paheksun häntä hiljaa.
Orkidea, hän vain kaunistuu. Tässä on kuva hänestä nuoruutensa alussa. Niin se aikaa liitää, äskenhän minä hänet synnytin.
Petrin suruaika oli viimein kulunut umpeen ja hän päätti viedä Arjansa vihille. Tässä he vaihtavat suudelman ensimmäistä kertaa aviopuolisona.
Minut värvättiin perheen päänä pitämään puhe nuorelle parille. Myönnettävä on, että olen otettu tästä kunniasta.
Puheeni päätteeksi pari vaihtoi suudelman ja on hienoa nähdä, kuinka onnellinen Petri on, ehkä ensimmäistä kertaa äidin kuoleman jälkeen.
Saattoihan Petrin mairean hymyn takana hääpäivän olla tieto tulevasta perheenlisästä. Huokaisten suljen nyt tämän kansion ja jään odottamaan uusia hetkiä. Josko meillekin saataisiin vielä neljäs lapsi?
perjantai, 20. heinäkuu 2007
Kommentit