Rosesta oli viimein tullut rouva Dawson. Kuten hääkuvasta saattoi nähdä, oli Rosen raskaus edennyt jo pitkälle ja olisi vain ajan kysymys, milloin Dawsonin perheen esikoisen ilmestyisi maailmaan. Rose vietti raskautensa hyvillä mielin, mutta eräänä iltana herätessään kesken uniensa kivuliaisiin polttoihin, Rose tiesi lapsen ajan tulleen.
Mitään pahempaa, kuin lapsen saattamista maailmaan Rose ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Tuntui, kuin häntä olisi revitty joka suuntaan samalla kun hän olisi joutunut juoksemaan kuumilla kivillä. Jopa Atlantin hyinen huhtikuun meri oli pientä tähän tuskaan verrattuna.
"Minä ... lupaan ... satuttaaaarrgghhh ... sinua ... sinä ... kurja ...!" Rose sai sihistyä hampaidensa välistä Nisselle, joka otti rennosti sohvalla ja luki päivän lehteä. Mutta sillä samalla hetkellä Rose tunsi helpotuksen aallon hyökyvän ylitseen. Pieni ihminen oli viimein syntynyt.
"Se on tyttö!" Rose huudahti ja nosti tyttärensä käsiensä varassa korkealle ilmaan. Tytöllä oli kauniit, harmaansävyiset silmät ja vaaleat, punaiseen tukkaan viittaavat kulmat.
"Tervetuloa kaunokainen!" Rose kuiskasi ja otti tyttären syliinsä.
Nisse oli saanut kammettua itsensä ylös sohvalta ja tuli ihailemaan tytärtään.
"Hän on kaunis. Mitä olet miettinyt nimeksi?" Nisse kysyi silittäessä lapsen pehmeää poskea.
"Afrodite."
***
Kun Rose keskittyi Afroditen hoitoon, Nisse oli omistautunut muille asioille. Perheelle oli karttunut mukavasti varoja niin myötäjäisinä kuin Nissen muuton myötä, joten viimein olisi aika hieman tuhltata.
Nisse tunsi itsensä hieman värittömäksi Rosen rinnalla, joten hän päätti, että oli aika saada uusi look.
Kysymättä Roselta lupaa Nisse pyyhälsi torille ja palasi mukanaan kassillinen tavaraa niin itselleen kuin Roselle sekä tyttärelle. Puettuaan uuden vaateparren ylleen, Nisse kävi näyttäytymässä Roselle. Nainen veti kuitenkin kauhistuneena henkeään, muttei sanonut mitään. Nisse laittoi Rosen kohtauksen raskauden jälkeiseen sekavuuteen. Eihän hän tiennyt mitään Rosen edellisestä sulhosta.
Myös talo oli viimein saatava kuntoon, sillä eihän tyttö voisi nukkua vanhempiensa makuuhuone-keittiö-olohuoneessa. Niinpä Nisse rakensi taloon uuden siiven, tai siksi hän sitä halusi kutsua, ja sisusti sen kaunein värein.
Nisse piti pienestä tyttärestään kovin. Vaikka hän ei myöntänyt olevansa perhekeskeinen, oli hän usein se, joka Afroditea hoivasi.
Nisse vaihtoi lapselle vaipat ...
... ja tytön tehdessä housuunsa, Nisse innoistui pitämään pientä luentoa sohvalla seisten.
Kun tyttö oli hoidettu ja talo oli kunnossa, Nisse päätti, että hänen olisi saatava tyydyttää omat tarpeensa. Illan jo pimetessä Nisse houkutteli vaimonsa pienen tanssin jälkeen vuoteella makaamaan, kuiskutellen tälle kauneimpia sanojaan. Rose, joka lähes palvoi miestään, ei vastustellut ja pian pari muhinoi jo saman peitteen alla.
Mutta kaikilla asioilla oli seurauksensa: parin päivän päästä Rose tunsi vanhan tutun kuvotuksen nousevan kurkkuunsa ...
... ja siinä sitä taas mentiin, vaikka Afrodite ei ollut ennättynyt kasvaa edes taaperoksi asti.
Tuntien samalla harmia ja onnea, Rose ryhtyi siivouspuuhiin. Nisselle hän ei kuitenkaan aikonut kertoa vielä ...
... eikä miestä tainnut pahemmin kiinnostaa, sillä tämä oli iskenyt silmänsä ystäväänsä Eleonooraan. Tapaamiset alkoivat hyvin tuttavallisissa merkeissä, mutta toiminnan miehenä (ja tyydyttymättömättömänä aviomiehene) hän alkoi lähes samantien vinkata tytölle, että myös toisenlainen tuttavuus olisi mieluisa.
Eleonooraa ei tarvinnut paljon suostutella. Pian pari tutustui lähemmin toisiinsa kostein huuliin, huumasta hyristen. Eleonoora ja Nisse olivat niin toistensa huumassa, että eivät poistuneet, vaan kuhertelivat avoimesti Rosen kotipihalla. Rosella oli kuitenkin kiire hoitaa pientä tyttöään, eikä hän siksi pahemmin kurkistellut ikkunasta.
Mutta kun Rose pari kertaa piipahti ulkona, Nisse vaihtoi kuuman suutelon ystävällismieliseksi taputusleikiksi Rosen ihastellessa miehensä perään.
Toisinaan Rose kertoi Eleonooralle ylpeänä tyttärestään Nissen hymistessä vieressä.
"Olen minä piru mieheksi", hän ajatteli hymyillen.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, koskien myös toisinpuolin onnellista avioliittoa ja kuumana hehkuvaa salasuhdetta.
Eräänä kurjana torstaiaamuna Rose ihmetteli, miksi Nissen työpaikkakyyti tuuttasi pihassa. Eikö mies ollut juuri mennyt ulos ja astunut autoon? Rose kurkisti ikkunasta ulos, muttei nähnyt kuin auton perän.
Niinpä hän päätti käydä vilkaisemassa, mistä kiikasti.
Pahaa aavistamatta Nisse jatkoi kuumaa suuteloaan tuon suloisen, suklaahiuksisen Eleonooran kanssa. Vasta Rosen ällistynyt "Mitä pirua?" huudahdus sai miehen huulet erkanemaan. Sillä hetkellä
paljastui kaksi asiaa: Nissen uskottomuus ja Rosen raskaus.
"Sinä kurja ...!"
"Oletko sinä ras ...!"
Ällistyneet huudot olivat täyttäneet pienen pihan.
Rose antoi Nissen kuulla kunniansa pahemman kerran ja läpsäisi miestä kovemman kerran. Tämä tuntui hoippuvan hetken aikaa, ihan kuin häneen olisi kohdistettu isompikin isku.
Nisse poistui häpeissään (ja tokkuraisena) takaisin sisälle Rosen jäädessä ulos itkemään. Tämäkö olisi hänen avioliittonsa loppu?
***
Sen yön Rose ja Nisse viettivät erillisissä vuoteissa. Nisse heräsi yöllä jomottavaan päänsärkyyn ja juodessaan keittiössä vettä, hän lyyhistyi yllättäen lattialle. Rose heräsi yllättäviin ääniin ja pomppasi nopeasti ylös vuoteestaan, ainoastaan nähdekseen elottaman Nissen makaavan jääkaapin edessä.
Rose parkaisi ja ryntäsi miehensä luo, mutta hetken liian myöhään. Kuoleman kylväjä, viikatemies, oli jo saapunut paikalle pitämään viimeisiä neuvotteluja. Mitkään anelut eivät kuitenkaan auttaneet. Nisse Dawson oli poissa.
Dawsonien perhe oli antanut ensimmäisen uhrin ja Rose oli menettänyt jo toisen elämänsä rakkauden.
keskiviikko, 9. toukokuu 2007
Kommentit